Eilen illalla meinas ratketa.. Teki ihan sairaasti mieli irtokarkkeja, kävin jo "karkkikaapilla" hiplaamassa ihania Malacon pikkukarkkipusseja, kuola lähes valui suusta. Oikeasti. Mutta kuin ihmeen kaupalla, karkkipussit pysyivät karkkikaapissa - avaamattomina! Tyydyin ottamaan jääkaapista rasvattoman viilin, pesin hampaat ja painelin sänkyyn. Viikonlopusta en mene vannomaan..

Monesko päivä tämä nyt on, neljäskö menossa. Ja ihan ilman karkkia. Jäätelöä on syöty yhden tuutin verran, ei paha - eihän? Itseasiassa kummallista on se, ettei karkkia ole edes tehnyt mieli. Kaapissa sitä olisi vaikka kuinka ja paljon (muu perhe EI ole karkkilakossa), mutta antaa nyt olla vain. Jännittävää nähdä tuleva viikonloppu, kestääkö maltti?

Keskimäärin noin muuten ei tässä mitenkään laihdutuskuurilla olla oltu. Eilen tuli illalla juotua punaviiniä ja syötyä aimoannoksen ihania juustoja. Mutta täytyyhän ihmisellä herkkuhetkiä olla.

Elimistö puhdistuu hurjaa vauhtia... no ei ehkä ihan vielä, mutta karkitonna jatkan edelleen. Tämä on ollut kahden KOKONAISEN päivän osalta äärimmäisen helppoa. Elämässäni on nyt niin suuri karuselli pyörimässä ettei ole edes ehtinyt miettimään karkkia. Eli en ole ehtinyt edes hetkeksi istahtamaan sohvalle tvn.ääreen...

Havittelin jo kaiken maailman ihme-vihreän-kahvin ostamista ja muitakin keinotekoisia "laihdutustuotteita", mutta oikeasti - ei ne auta muutakuin korkeintaan henkisesti? Ei ole olemassa muuta keinoa hoikentua kuin syödä vähemmän mitä kuluttaa? Painon suhteen en ole niin äärimmäisen huolissani, muutaamia kiloja kun pysyvästi saisi pois niin olisin asian kanssa täysin sinut. Kummallista, kun laihdun vähänkin niin tuntuu, että kaikki on pois tisseistä! Ihan oikeasti.

Ensimmäinen vuorokausi on takana, hyvin meni ilman karkkia, mutta pääosin se johtui siitä etten ollut kotona ja näin makean himo pysyi paremmin poissa. Kotona tvn ääreen istahtaessa himo iskee pahimmin - pitänee siis välttää sellaista?

Eilen tuli muutoinkin syötyä suht järkevästi, ruisleipää ja paljon vihanneksia. Päivällä lounaaksi porkkanakeitto. Kotona en kunnon ruokaa ehtinyt syödä, kun oli töiden jälkeen kiireinen aikataulu.

Pitäisiköhän sitä asettaa jokin aikatavoite itselleen vai meneekö tässä karkkilakossa päivän kerrallaan?

Veikkauksia otetaan vastaan kestääkö se päivän, kaksi vaiko ihan kuukauden. Pisimmillään se on kestänyt 1,5 kuukautta. Totaalinen karkkilakko - ihana tunne, kun elämistö puhdistuu. Peukut pystyyn.

Samoin tarkoitus olisi päästä kiloissa sopusointuisempaan tilaan, nyt painoindeksi näyttää 27 - joka ON paljon. En voi aloittaa samanaikaisesti karkkilakkoa ja täsmällistä diettiä, koska en pysty siihen. Mutta ehkä karkkilakko jo itsessään toimii osoittain diettinä?

Ensimmäinen päivä sujunut hyvin - matka on pitkä. Mielessä pyörii irtokarkit, eritoten salmiakki. Miten helvetissä tämän ajatuksen saa päästä pois?